Ensiaskeleet

Oulun kansankirjaston perustamisvuodeksi on mainittu 1856. Kirjastoa hoiti aluksi kappalainen J. Bäckvall ja kokoelma käsitti noin sata nidettä. Kirjaston tarkoitus oli tarjota hyödyllistä luettavaa kaupungin työläisväestölle. Alkuinnostuksen jälkeen toiminta oli kuitenkin varsin vähäistä.

Kirjastolaitos sai Oulussa uutta vauhtia Kansanopillisen yhdistyksen perustamisen myötä vuonna 1867. Kirjastolle laadittiin säännöt ja sen paikaksi valittiin tyttökoulu. Kirjasto oli tuohon aikaan avoinna vain kerran viikossa (sunnuntaisin klo 10-11). Talous pääsi vakaammalle pohjalle, kun kirjasto alkoi saada tukea julkisista varoista 1870-luvulla. Vuonna 1875 kokoelma käsitti 600 teosta ja vuosittaisia lainauksia oli 3000 kappaletta.

Kansankirjasto ja lukusali Heinätorin koululla 1877-1899 ja Seppä Jokelan talossa 1899-1910

Heinätorin aikakaudella kirjastonhoitajina toimivat vuoroillaan Kaarlo Määttä, Johan Nikko ja Jaakko Hyhkö. Kokoelmat kasvoivat jatkuvasti lahjoitusten ja julkisen tuen avulla. Etenkin Hyhkön aikana kokoelmat kasvoivat nopeasti ja tilat alkoivatkin käydä ahtaaksi. Tämän jälkeen kirjasto muutti Seppä Jokelan taloon Isokadun ja Saaristonkadun kulmaan. Vuonna 1898 lainausmäärät olivat 3750 kappaletta ja vuonna 1901 lainoja oli jo 10960 kappaletta.

Toiminta siis kehittyi nopeasti ja oululaiset olivat selkeästi ottaneet tässä vaiheessa kirjaston omakseen. Suomen arkkitehdeille järjestettiinkin tässä vaiheessa uuden kirjastotalon suunnittelukilpailu mutta rakennushanke ei koskaan toteutunut. Asiaa pyöriteltiin vuosia mutta ongelmia tuli aina eteen. Aluksi todettiin budjetti riittämättömäksi ja myöhemmin päätettiin, ettei Kirkkotorin tontti ollutkaan sopiva rakennuspaikka. Lopulta rakennushankkeen annettiin raueta vuoden 1910 maaliskuussa.

Ainolan kirjasto 1910-1929

Vuonna 1910 Oulun kirjasto sai ensimmäisen oman huoneistonsa. Kulttuuriteon takana olivat kauppaneuvos Hemming Åströmin leskirouva ja tytär. Kauppaneuvoksen kuoltua leskirouva meni uusiin naimisiin ja muutti pois Oulusta tyttären seuratessa pian perästä.

He olivat kuitenkin kovin kiintyneitä perheensä Pakolansaaressa sijainneeseen Ainola-huvilaan ja halusivat lahjoittaa rakennuksen ympäröivine puistoineen kaupunginkirjaston käyttöön. Kirjasto sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa, museo toisessa ja kirjavarasto kolmannessa. Kirjastonhoitajaksi ryhtyi opettaja J. V. Hyhkö.

Kirjaston tiloihin sijoitettiin lainausosasto, käsikirjasto ja sanomalehtisali. Kirjoja sai lainata kuukaudeksi kaksi kerrallaan ja lainausmaksua perittiin viisi penniä lainauskerralta. Vuonna 1913 kirjastoon avattiin myös lasten lukusali, jossa lapset saivat lukea kirjoja mutta eivät lainata niitä kotiin.

(Kuva: Wilho Dufva. Museovirasto - Musketti)

Kirjaston päivittäinen kävijämäärä vuonna 1911 oli 15 henkeä ja vuotta myöhemmin päivittäinen kävijämäärä oli 28.

Tässä kauniissa puurakennuksessa Oulun pääkirjasto toimi vuoteen 1929 asti, jolloin se tuhoutui pahoin tulipalossa. Tulipalo tuhosi museon ja yläkerran kirjavaraston mutta alakerran kokoelmat saatiin pelastettua jokseenkin kokonaan. Piparkakkutalona tunnettu huvila oli valmistunut vuonna 1888.

(Kuva: F. Suomela. Museovirasto - Musketti)

Samuli Pakkalan aika 1926-1958

Filosofian maisteri Pakkala aloitti kirjastonjohtajana vuonna 1926 Piparkakkutalon ollessa vielä pystyssä. Itse asiassa varsinainen kirjastonjohtajuuden virka perustettiin vasta Pakkalan tullessa taloon ja pätevyysvaatimukseksi asetettiin filosofian kandidaatin tutkinto.

Samuli Pakkala oli monialainen kulttuurinystävä ja kaikki Oulua koskeva oli lähellä hänen sydäntään. Luonnollisesti myös kirjaston tulevaisuus oli hänelle erityisen tärkeää. Pakkala keskusteli mielellään alaistensa ja opiskelijoiden kanssa kulttuurista ja hänen mielestään kirjaston tulisi olla hengen pyhäkkö sekä rauhoitettu paikka.

Vuonna 1931 Oulun kirjastolaitos asettui Pakkalan johdolla uusiin tiloihinsa maakuntataloon, joka rakennettiin palaneen (ja sittemmin kokonaan puretun) Piparkakkutalon paikalle. Jälleen samassa talossa toimi myös museo ja maakunta-arkisto. (Pohjois-pohjanmaan museo toimii näissä Oiva Kallion suunnittelemissa tiloissa edelleen).

(Kuva: Uuno Laukka. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat)

Samuli Pakkala halusi lasten viihtyvän kirjastossa ja lastenosastoa varten raivattiinkin huomattavasti entisaikoja suurempi tila. Paula Paulaharju teki hyllyihin vuoden kiertoa kuvaavat maalaukset ja Pakkala haki kaupasta käkikellon, joka ripustettiin seinälle kukkumaan lastenosaston iloksi.

Hieman myöhemmin lapset saivat myös lainausoikeudet ja Kiljusen herrasväkeä sekä Iiris-rukkaa luettiin ahkerasti. Säännöt painettiin lasten kirjastokorttiin:

                      Oli kerran kirjaston kirja, joka puhui näin:
                      Älä tartu minuun likaisin käsin. Minua hävettäisi näyttää likaiselta,
                      kun joku toinen minut lainaa.
                      Älä piirustele lehdilleni tai taita niitä merkiksi
                      Se turmelee ulkomuotoni.
                      Älä käännä kansiani nurinniskoin.
                      Voin mennä rikki ja sinä joudut korvaamaan vahingon.
                      Älä kuljeta minua kääreettä. Se suojelee minua sateelta
                      ja nuhraantumiselta.
                      Älä lainaa minua tovereillesi. Kehoita heitä tekemään
                      lainauksensa kirjastosta.
                      Palauta minut määräaikana.
                      Auta minua pysymään ehjänä ja puhtaana, niin minä autan
                      sinua pysymään onnellisena ja iloisena!

Kokoelmat kasvoivat muutenkin huimasti ja vuonna 1945 kirjastossa olikin jo 37600 nidettä, joita yli 15-vuotiaat kaupunkilaiset saivat lainata. Lainaajia laskettiin tuona vuonna 2600 henkeä. Pula-aika ja työttömyys lisäsivät osaltaan lainaajien määrää.

Vuoteen 1958 mennessä kirjastossa oli jo yli 160000 nidettä, josta merkittävä osa oli tieteellistä kirjallisuutta. Tämä edisti huomattavasti yliopiston perustamista Ouluun. Yliopiston perustamispäätös tehtiin vuonna 1958 ja samana vuonna kirjastoneuvoksen nimen ja arvon saanut Samuli Pakkala jäi eläkkeelle tehtyään 33 mittaisen uran oululaisen sivistyksen hyväksi.

Sirkka Sassali ja lähikirjastoverkko

Filosofian maisteri Sirkka Sassalista tuli kirjastonjohtaja vuonna 1959. Hänen aikanaan kirjastotoiminta kasvoi erittäin paljon koko maassa. Tähän vaikutti suuresti vuoden 1962 kirjastolaki. Sivukirjastoja avattiin, kirjastoautot ampaisivat teille ja kirjakaapit kiikutettiin sairaaloihin ja laitoksiin.

1960-luvun alusta lähtien sivukirjastoja alkoi syntyä Ouluunkin tasaista tahtia ja nykyisessä Outi-kimpassa niitä onkin liian monta laskettavaksi.

Sassali toimi virassaan vuoteen 1974 asti.

Kaija Salmen kausi 1974-1984

Filosofian maisteri Kaija Salmi oli oululainen kirjojen keskellä varttunut kirjastolainen, joka jo nuorena tyttönä avusti tätiään ja isäpuoltaan näiden hoitamissa kirjastoissa.

Salmen palattua Ouluun oltuaan Jyväskylän kirjaston johtajana, Ainolassa oli vaikea tilanpuute. Kirjaston valtavasti kasvaneet kokoelmat eivät enää meinanneet mahtua rakennukseen.

Salmi saikin miltei ensi töikseen Oulun kirjaston johtajana eteensä parin sivukirjaston piirustukset ja lausuntopyynnön uuden pääkirjaston luonnoksesta. Kaija Salmi oli rohkea kehittäjä ja ahkera kirjastoihminen. Hänen kaudellaan Oulunkin kirjastotoimintaan alettiin ensimmäistä kertaa sisällyttää automatiikkaa ja tämä otettiin huomioon jo uuden rakennuksen suunniteluvaiheessa

Salmi oli omien sanojensa mukaan käytännön kirjastoihminen ja nauttii työstään eniten silloin kun sai olla tekemissä esimerkiksi asiakkaiden ja kirjavalintojen kanssa. 

Pääkirjasto Kaarlenväylälle

Oulun kirjastotalo sai opetusministeriöltä rakennusluvan 1979. Kirjasto päätettiin rakentaa Vänmanninsaareen vuonna 1972 valmistunutta kaupunginteatteria vastapäätä. Rakennustyöt aloitettiin ja vuoden 1981 marraskuussa Oululla oli uudenkarhea, tarpeitaan paremmin vastaava pääkirjasto. Kalusteet mukaan luettuna pytinki maksoi noin 32 miljoonaa markkaa

Muutto Ainolasta uusiin tiloihin vaati kirjastolaisilta kuumeista toimintaa. 250000 kirjaa täytyi inventoida, tarroittaa uutta tietokonejärjestelmää varten ja siirtää ne Ainolasta Kaarlenväylälle. Ahkeran työn ansiosta muutto kuitenkin sujui nopeasti ja uusi kirjasto vihittiin käyttöön maaliskuussa 1982.

(Kuva: Raimo Ahonen. Oulun kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston kokoelmat)

Lähteet: Niskala, Kaarina (2007) Tietoa & tarinoita. Oulun kaupungin kirjastolaitos 130 vuotta. Kalevaprint oy.

         https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=c98af086-61eb-47f0-9a6d-dcadb97c6a58&groupId=311734