Tulen paikalle noin klo 14, perjantaina. Vietän kirjastossa reilut puolisen tuntia.

Lastenosastolla on mukavan oloinen sohva, muutenkin osasto näyttää miellyttävältä,

Lastenosaston sohva

Osastolta löytyy myös maskotti - hieman surumielisen näköinen nalle.

Surumielinen nalle

Ulkoa kirjasto on tosi karu, klassista oululaista harmaata betonia, mutta sisältä se on jopa yllättävänkin viihtyisä - jostain syystä pidän paikasta, vaikka se todella on pelkistetty ja jopa karu.

Kirjasto ulkoa

Paikalla on jonkin verran asiakkaita, lapsia, joku nuori aikuinen, sekä muutama seniori lukemassa lehtiä. Myös itsevarauksia noudetaan. Seniorit rupattelevat kirjastonhoitajan kanssa, säästä ja Lahden hiihdoista muun muassa. Tulee jopa kotoisa olo, tunnelma on rauhallinen, arkinen.

Aineistoa kirjastossa on melko mukavasti, nimenomaan kirjojen osalta, av-aineistoa sen sijaan en edes aluksi löydä - lopulta sentään löytyi, olivat tänään palautettujen hyllyssä. Ei siis juurikaan. Kirjoja siis tosiaan oli melko mukavasti ja ne oli myös tuotu melko hyvin esille - varsinkin uutuksien esittelyyn oli selkeästi panostettu.

Uutuuksia seinällä

Tila oli täytetty hyvin; oli pöytiä joissa lueskella, löytyi sohvaa, tietokoneita, hyllyjen päädyistä ja seiniltä uutuuksia. 

Uutuuksia hyllyn päässä. Takana myös pöytätilaa.

Kuriositeettina on ehdottomasti mainittava jouluhylly, joka nähtävästi on ympärivuotinen.

Jouluhylly

Työntekijöitä havaitsin kaksi, välillä myös jeesasivat asiakkaita. Välillä tutkivat hyllyjä, välillä toinen aina katosi takahuoneeseen.

Löysin myös itselleni luettavaa - Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä.

Olavi Paavolainen - Nykyaikaa etsimässä

 

Artikkelin kirjoittaja kuuluu oululaiseen kirjoittajakollektiiviin, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua paikallisesta kirjastokulttuurista.